View unanswered posts | View active topics It is currently Wed Aug 16, 2017 9:46 pm



Reply to topic  [ 441 posts ]  Go to page Previous  1 ... 41, 42, 43, 44, 45  Next
 Sillävälin Suomessa.... 
Author Message

Joined: Sat Jan 03, 2015 9:40 pm
Posts: 275
Quote:
Laavulla asunut Charlotte Arnswald kertoo, miksi palasi Saksaan: "Tuhlasin vain aikaani"

Sonkajärvellä metsälaavulla asunut saksalaisnainen aiheutti tietämättään laajan nettikeskustelun.

Saksalaisen Charlotte Arnswaldin asuminen sonkajärveläisellä metsälaavulla on puhuttanut suomalaisia niin netissä kuin sen ulkopuolellakin. 23-vuotias nainen asettui yksityiselle laavulle kuukausi sitten saadakseen luontokokemuksia ja päästäkseen syvemmälle omaan itseensä. Naisen tavoitteena oli asua laavulla ainakin kesän ajan.

Charlotten asuminen laavulla herätti Ylen uutisen myötä varsin rajua keskustelua verkossa, sillä naisen luultiin asuvan yleisellä laavulla ja käyttävän väärin jokamiehenoikeuksia.

Saksalaisnaisen käyttöön laavunsa antanut sonkajärveläinen maanomistaja Jaana Keränen tilitti tuntojaan julkisessa Facebook-päivityksessä sunnuntaina.

– Kyseessä oli meidän perheemme vieras, joka asui meidän yksityismetsässämme, meidän yksityisellä laavullamme ja poltti meidän liiteristämme hänelle annettuja halkoja, Keränen kirjoittaa.

Verkkokeskustelussa naista uhattiin ainakin yhdellä sivustolla jopa fyysisellä ja seksuaalisella väkivallalla. Tämä keskustelu ei kuitenkaan ollut syy Charlotten lähtöön, sillä nainen kuuli asiasta vasta palattuaan Saksaan.

– Pahoittelen suuresti, jos Suomessa oloni on loukannut suomalaisia. Halusin kokeilla uudenlaista elämäntapaa, eikä tarkoitukseni ollut omalla elämiselläni provosoida ketään, Charlotte sanoo.

Metsä ei tuntunutkaan kodilta

Charlotten mukaan hänen tavoitteensa oli alun perin tehdä metsästä niin kotoisa paikka, ettei sieltä haluaisi edes lähteä. Hän halusi löytää siellä itsensä ja nähdä asioita uudella tavalla.

Metsässä asuminen oli kuitenkin naiselle luultua haasteellisempaa, eivätkä myöskään kaikki asetetut tavoitteet toteutuneet.

– En tuntenut itseäni metsässä missään vaiheessa vieraaksi, mutta valitettavasti en voinut kutsua paikkaa myöskään "kodiksi". Aloin aikaa myöten ajatella, että tuhlasin vain aikaani, kun en tehnyt mitään muuta kuin pidin itseäni hengissä.

Charlotte kertoo aikoneensa alun perin olla Sonkajärvellä ainakin syyskuuhun saakka, kunnes tulee kylmä. Lähtö kuitenkin aikaistui, kun häneltä loppui motivaatio. Kuukausi laavulla riitti.

– Erätaitojen harjoittaminen ja uusien opettelu ei enää kiinnostanut. Voi olla, että tilanne olisi muuttunut, jos olisin ollut metsässä pidempään, hän pohdiskelee.

"En halua ärsyttää ketään"

Charlotte sai vasta kotona Saksassa kuulla häneen kohdistuneesta väkivallalla uhkaamisesta suomalaisella nettisivustolla. Kyseiset kommentit on nyt poistettu. Tällaisen vihan kohteeksi joutuminen on hänelle yhä jonkinlainen mysteeri. Hän kuitenkin vakuuttaa, ettei pelkää.

– En tiedä teinkö kaiken oikein, mutta en halua ärsyttää ketään.

Saksalaisnaista kritisoitiin verkkokeskustelussa muun muassa Suomessa rauhoitetun sammakonkudun syömisestä. Charlotte myöntää teon ja ymmärtää rikkoneensa lakia. Taustalla oli hänen mukaansa huono kalaonni ja nälkä.

– Voimani alkoivat ehtyä, sillä en ollut saanut ravintoa päiväkausiin ja tunsin tulevani kylmästä kipeäksi, hän selittää.

Entä aikooko Charlotte vielä joskus tulla Suomeen ja kokeilla elämää metsässä uudelleen? Nainen jättää asian avoimeksi.

– Suhtaudun asiaan periaatteessa myönteisesti. Katsotaan nyt, hän tuumaa.


http://yle.fi/uutiset/3-9642875?origin=rss

_________________
http://virrastapoimittua.blogspot.fi/


Thu Jun 01, 2017 8:33 pm
Profile

Joined: Wed Dec 31, 2014 12:47 pm
Posts: 367
Siteeraan hiukan itseäni tuolta "kansainväliset uutiset"-osiosta, kun ennenmmin tai myöhemmin tätä herkkua saadaan nauttia myös kotimaassa:

http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005261907.html
"KRP: Suomessa on ollut useita Temppeliaukion kirkon terroriuhkaa vastaavia tilanteita"
"Suomessa on loppuvuoden 2015 jälkeen ollut useita tilanteita, joissa poliisi ja muut viranomaiset ovat varautuneet terrori-iskun mahdollisuuteen."

Ahaa. Mitään tekemistähän tällä ei voi olla sen kanssa että juuri loppuvuodesta 2015 maahan tuli viisinumeroinen luku asepalvelusikäisiä (tai siis "17-vuotiaita" tietysti) nuoria joutilaita muslimimiehiä ilman juuri mitään henkilöllisyystodistuksia tai vastaavaa.

Kuten suosikkini Teemu Sinkkonen (nyk. Teemu Tammikko) UPI:sta loppuvuonna 2015 kirjoitti, "satu Punahilkasta heijastaa hyvin tänä päivänä esiintyvää tarinaa pakolaisten joukossa Eurooppaan soluttautuvista terroristeista" - voinee todeta että poliisilla on siis ollut loppuvuoden 2015 jälkeen useita tilanteita joissa nämä ovat varautuneet punahilkkasadun mahdollisuuteen?


Tue Jun 20, 2017 11:12 am
Profile
User avatar

Joined: Sun Dec 21, 2014 6:35 pm
Posts: 1126
Location: Koillismaa
Sattumaahan se vain on ja yksittäistapauksia. Mielenkiintoista kuitenkin, tuntuu että linja on muuttumassa tiedottamisessa.

_________________
"Ensin pestään munat, sitten perse ja jos jää aikaa niin pestään naama."


Tue Jun 20, 2017 6:00 pm
Profile
User avatar

Joined: Mon Apr 27, 2015 8:13 am
Posts: 276
Tätä on ihan mielenkiintoista seurata (jos nyt päästään tähän asti mielenilmauksessa)

"Nesteen työntekijät keskeyttävät polttoaineiden jakelun – huoltoasemilla voi tulla pulaa bensasta, Finnair selvittää mahdollisia vaikutuksia"

"Yhtiö selvittää muun muassa sitä, miten pitkään polttoaineita riittää huoltoasemien maanalaisissa säiliöissä, jos mielenilmaus toteutuu. Ensimmäisenä polttoaineet voivat loppua kaikkein vilkkaimmilta asemilta, Nesteen viestinnästä kerrotaan."

http://www.hs.fi/talous/art-2000005261849.html


Wed Jun 21, 2017 5:40 am
Profile

Joined: Tue Dec 30, 2014 8:21 pm
Posts: 471
tuommonen sattu eiliseltä silmään hesarin tilaajille tarkotetusta osiosta mainoksena, ei kellää ois copypaste koko juttua?

Quote:
Huippututkijoiden mukaan maailman kaaokseen syöksevä katastrofi on lähellä – Markku Teräs on varautunut kotonaan pahimpaan jo vuosia

Arviolta noin 2 000 suomalaista varautuu kriiseihin. Heistä jotkut – kuten ylöjärveläinen terässeppä Markku Teräs – ottavat asian erityisen vakavasti.

Markku Teräs metsästää jousella, koska jousia ja nuolia voi valmistaa itse.

Näsijärven selän yli liitää kaksi haikaranroikaletta. Niiden alapuolella soutuveneessä seisoo hämäläismies, yli nelikymppinen mutta alle viisikymppinen. Hänellä on yllään suomalaiselle miehelle hyvin harvinainen asu, sillä se on itse ommeltu.



Mon Jul 03, 2017 10:21 am
Profile
User avatar

Joined: Mon Apr 27, 2015 8:13 am
Posts: 276
yrtti wrote:
ei kellää ois copypaste koko juttua?


Quote:
NÄSIJÄRVEN selän yli liitää kaksi haikaranroikaletta.

Niiden alapuolella soutuveneessä seisoo hämäläismies, yli nelikymppinen mutta alle viisikymppinen. Hänellä on yllään suomalaiselle miehelle hyvin harvinainen asu, sillä se on itse ommeltu.

Vielä harvinaisempaa on se, että miehen asun malli on keskiajalta – lukuun ottamatta jalassa olevia mustia hirvityksiä, Crocseja.

”Villa ja pellavat ovat kestäviä materiaaleja”, mies sanoo.

Hän alkaa nostaa kuhaverkkoa veneeseen. ”On mulla myös itse tehdyt nahkakengät, ja kohta alkaa se aika, kun tulee hiippailtua paljain jaloin.”

NÄSIJÄRVEN verkkokalastaja on ylöjärveläinen terässeppä Markku Teräs. Sukunimi on ihmeellistä sattumaa, sillä se on hänen oikea ja alkuperäinen nimensä.

Teräksen venepaikka on sadan metrin päässä hänen kotipihastaan. Kylä on nimeltään Ylinen. Teräs ravustaa syksyisin ja verkkokalastaa ympäri vuoden. Vain joulu–tammikuussa on muutamien viikkojen kelirikkoaika, jolloin verkkoja ei saa Näsijärveen.

Heti kun jää kantaa ison miehen, hän ujuttaa verkot jäiden alle.

”Näsijärvi on älyttömän hyvä kalajärvi. Se on puhdistunut. Ennen oli sellutehtaan jätevedet, mutta ei enää”, hän sanoo.

Ensimmäinen kuhaverkko on tyhjä. Siinä ei ole kuin yksi simpukankuori, vaikka ”eilen tuli tasan viisi kiloa kuhaa”. Toisessa verkossa on kolme lahnaa, jotka Teräs heittää takaisin järveen.

Vielä kuusi vuotta sitten Teräs toimi eräoppaana Helvetinjärven kansallispuistossa. Sitten hän sai työstä tarpeekseen ja opetteli terässepän taidot.

Muutamaa vuotta aiemmin Teräs oli alkanut ajatella, että länsimainen sivilisaatio on luhistumassa. Siksi hän alkoi varustautua kaaosta varten, aikaan, jolloin ruokamarketeista ja kodinkoneliikkeistä ei ole pystyssä kuin mainostolppien savuavat rauniot.

Hän uskoo, että kaaos alkaa hänen elinaikanaan. Se tarkoittanee noin kolmeakymmentä vuotta, sillä Teräs on syntynyt vuonna 1970 eli hän on 47-vuotias. Kaaokseen ei ole siis kuin yksi sukupolvi.

Tai kukapa sitä tietää, mutta se on Teräksen veikkaus.

TUOMIOPÄIVÄN kello on juuri nyt ajassa 23.57.30.

Doomsday Clock eli Tuomiopäivän kello on kansainvälisten huippututkijoiden – erityisesti ydinfyysikkojen – toisen maailmansodan jälkeen kehittämä mittari sille, kuinka suuri riski kunakin vuonna on ihmisen aiheuttamille maailmanlaajuisille katastrofeille.

Vuonna 2017 kello on kaksi ja puoli minuuttia vaille keskiyön. Globaalin ka­tastrofin riski on tutkijaryhmän mielestä juuri nyt suurempi kuin kertaakaan sitten vuoden 1953. Silloin pelättiin ydinsotaa, sillä Yhdysvallat oli testannut vetypommia lokakuussa 1952, Neuvostoliitto taas heinäkuussa 1953.

Vaikka seppä Markku Teräs ja Nobel­tasoiset tutkijat katsovat asioita täysin eri perspektiiveistä, heidän johtopäätöksensä on osin samansuuntainen. Globaalit uhat ovat kasvussa.

Kun tutkijaryhmä alkuvuonna 2017 siirsi kellon viisareita lähemmäksi keskiyötä, yksi perustelu oli Donald Trumpin vaalivoitto. Hänen valtansa katsotaan lisäävän riskiä siihen, että ilmastonmuutos riistäytyy kokonaan käsistä. Toinen aikakauden kahdesta superriskistä on ydinasekonflikti joko Korean niemimaalla tai Intian ja Pakistanin vä­lillä.

Muiksi globaaleiksi superriskeiksi on eri raporteissa listattu muun muassa erilaiset superviruspandemiat, tekoälyn kehitys, valvontateknologian kehitys ja totalitaristiset hallinnot sekä asteroidit, tulivuorten superpurkaukset ja auringon gammasädepurkaukset.

AJATUS lähestyvästä kaaoksesta on aika radikaali.

Silti Markku Teräs ei ole edes Suomessa yksin ajatuksineen. Muusta ihmiskunnasta nyt puhumattakaan.

Arvioidaan, että on noin 2 000 suomalaista, jotka tavalla tai toisella varautuvat kriiseihin. Heistä niitä, jotka ottavat touhun erityisen vakavasti – kuten Teräs –, kutsutaan survivalisteiksi tai preppereiksi.

Heillä on aktiivinen keskustelufoorumi verkossa, mutta sen ominaispiirre on anonyymiys. Juuri kukaan survivalisteista ei esiinny omalla nimellään.

Kun suomalainen varustautuu, hän tekee sen vaiti. Jos hän kertoo siitä samanhenkisille, hän kertoo sen nimimerkin suojista.

Moni pelkää hullun leimaa. Pelolle on osin myös syytä, sillä survivalismi on etenkin Yhdys­valloissa houkutellut mielenterveysongelmaisia ja touhu on saanut oudon pohjavireen. Toimintaan kuuluu usein erähenkisyys ja etenkin Yhdysvalloissa myös aseharrastus.

Tehdään nyt selväksi: Markku Teräs ei ole hullu, mutta toisinajattelija hän on sataprosenttisesti. Hän on huomattavasti pessimistisempi kuin valtaosa suomalaisista.

Vuosikymmen sitten Teräs alkoi epäillä, että länsimainen kulutusyhteiskunta romahtaa jo elinaikanamme. Hänen tuomiopäivän teoriansa ei ole täysin viimeistelty, mutta uhkat siitä eivät lopu kesken. Islannin tai Italian tulivuoret voivat tehdä superpurkauksen ja johtaa vuosikymmenien ”arktiseen talveen”. Globaali lainavetoinen markkinatalousjärjestelmä ei voi lopulta kuin romahtaa.

Tai sitten Pohjois-Korean ja Etelä-Ko­rean välillä leimahtaa sota, ja sota riistäytyy ydinsodaksi, ja koska elämme keskinäisriippuvaisessa maailmassa, se, mitä tapahtuu 7 000 kilometrin päässä Korean niemimaalla, vaikuttaa suoraan tänne Ylöjärvelle asti.

”Sitten tulee hiljaisuus maailmaan”, Teräs sanoo.

Hiljaisuutta hän tarkoittaa kirjaimellisesti. Kun moderni maailma romahtaa, eivät televisiot, älypuhelimet, nostokurjet ja luotijunat toimi.

”Keskiajalla kovin ääni, jonka ihminen kuuli, oli ukkonen.”

PELKO on yksi kuva ajastamme.

Taloustutkimus kysyi maalis–huhtikuussa yhteensä 1 500 suomalaiselta, mitä he pitävät suurimpana uhkana omalle turvallisuudelleen ja koko Suomen turvallisuudelle. Kahdeksasta annetusta vaihtoehdosta suomalaisten mielestä suurin riski heidän omalle turvallisuudelleen on satunnainen väkivalta ja terrori-isku.

Vastauksiin todennäköisesti vaikutti se, että kyselyn aikaan Tukholmassa tapahtui terrori-isku, jossa Isisiä kannattanut uzbekkimies ajoi kuorma-autolla väkijoukkoon. Viisi ihmistä kuoli.

Koko Suomen suurimmaksi uhkaksi kansa arvioi Venäjän sotilaallisen aktivoitumisen ja ääriliikkeiden globaalin voimistumisen. Voi kai sanoa, että tulokset olivat odotettuja.

Kriisitunnelmien lisääntyminen on huomattu myös eräalan liikkeissä. Suomalainen armeijoiden ylijäämätavaraa myyvä kauppa tarjoaa kriisiajan hätäreppupakettia, johon kuuluu jääkärirepun lisäksi kenttäaterimet, irtohihna, narua, pakki, makuualusta, kipinärauta ja vedenpuhdistustabletteja.

Niillä voi selvitä alkuun. Mutta pitkäkestoiseen katastrofiin varautumisessa on kyse omavaraisuudesta, sanoo Markku Teräs. Siihen hän tähtää.

Teräksen kotikylässä sähköt menevät kuulemma poikki aina, kun ukkostaa. Mutta se on vielä alkusoittoa, hän sanoo. Ennen vuotta 2050 tulee päivä, jolloin sähkönjakelu loppuu Suomesta kokonaan.

Siksi hänellä on kolme sianrakkolyhtyä, itse rakennettuja. Ikivanha perinnemalli on Gotlannista. ”Se antaa oikein hyvin valoa. Sian­rakosta on aikoinaan rakennettu ensimmäiset ikkunat.”

Sianrakkoja todella käytettiin ikkuna­materiaalina ennen kuin lasi-ikkunat alkoivat yleistyä Suomessa 1600- ja 1700-luvuilla.­ Sianrakko on kestävää ja läpikuultavaa.

Sianrakkolyhtyjen lisäksi Teräksellä on ensi hätään vähintään kaksi täyteen ladattua akkua. Ruuanlaittoon hänellä on kaasukeitin, sähkökeitin ja korkeaan ilmanalaan kehitetty kestävä Himalaja-keitin, jonka tankkiin voi laittaa ”vaikka dieseliä”.

”Himalaja-keitin pitäisi olla joka taloudessa. Se kehitettiin jo 1800-luvulla, ja siitä tuli kerrasta hyvä.”

Maaseudulla selviytymisen mahdollisuudet saattavat olla kriisin hetkellä suuremmat kuin kaupungeissa. Väkeä eli syötettäviä suita on vähemmän ja erätaitoja enemmän.

Kaupunkilaiset minua huolestuttavat eniten, Teräs sanoo.

SUOMALAINEN survivalismi on hieman kuin suomalainen suru. Pienieleistä ja arkista.

Suomessa edes hullut eivät rakenna maanalaisia bunkkereita ydin­sodan tai ilmastokatastrofin varalle. Yhdysvalloissa niitä rakentavat terveemmätkin. New Yorker -lehden mukaan lukuisat Piilaakson ja New Yorkin uuden talouden miljonäärit ovat alkaneet prepata eli harrastaa survivalismia.

Osa heistä teettää syvälle maan alle, esimerkiksi entisiin Yhdysvaltojen armeijan ohjussiiloihin, luksusasuntoja ydin­sodan ja ilmastokatastrofin varalle.

Mutta bunkkeri on vain hetken lohtu, Markku Teräs sanoo. Sekin tyhjenee ennemmin tai myöhemmin elintarvikkeista, jos uusia ei voida tuottaa.

”Amerikkalaiset keräävät tonnikalaa varastoon, mutta entä kun se tonnikala loppuu? Tai sitten ostetaan rynnäkkökivääri ja pirusti ammuksia, mutta entä kun ne ammukset loppuvat?”

”Jopa tulenteko loppuu, kun tikut loppuvat maailmasta”, Teräs sanoo.

Niinpä hän opettaa meille, kaupunki­laisille, kuinka tuli sytytetään kymme­nessä sekun­nissa ilman tulitikkuja, sytkäriä ja sytytysnesteitä. Hän toteaa, rennosti sivulauseessa, että hänen käyttämänsä tapa yleistyi Skandinaviassa 400–600 vuotta jälkeen ajanlaskun.

Tarvikkeet ovat karkku eli iskentärauta, piikivi, taulakääpä tai lunttu ja katajankuorta. Ensin Teräs asettaa luntun eli hiilletyn puuvillapalan piikiven terävää reunaa pitkin. Sitten hän iskee karkulla piikivestä kipinää. Lunttu alkaa kyteä kolmannella iskulla. Kytevän luntun Teräs painaa katajankuoreen.

Rautapadasta nousevat korkeat lieskat.

Viisitoista sekuntia, näyttää kännykän sekuntikello.

VEDETÄÄN nyt hetki henkeä. Ei tässä maailmanloppua olla tilaamassa, ei edes globaalia katastrofia.

Alueelliseen kriisiin voi riittää hyvinkin pieni ketjureaktio, esimerkiksi se, että joku avaa väärän venttiilin. Näin tapahtui Nokialla marraskuussa 2007.

Jätevedenpuhdistamolla avattiin vahingossa puhtaan juomaveden ja jäteveden yhdistävä venttiili. Juomaveteen pääsi kahden päivän ajan yli 400 000 litraa jätevettä. Noin 6 000 asukasta sai vatsataudin. Kriisiä pahensi se, että kaupungin viranomaiset epäonnistuivat tiedottamisessa täydellisesti.

Ne perheet, joilla oli oma kaivo, pääsivät helpoimmalla. Mutta harvalla on enää.

Kriiseihin varautuminen on oma lajinsa, ja survivalismi on sen äärimuoto. SPEK eli Suomen pelastusalan keskusjärjestö listaa, mitä jokaisella suomalaisella koti­taloudella pitäisi olla aina varalla.

Tätä hätävarapakettia kutsutaan koti­varaksi: Kannellisia juomavesiastioita. Lääkkeitä. Erityisruokavalion elintarvikkeita. Tölkinavaaja. Radio ja paristot. Hygieniatarvikkeita. Vaippoja. Tuorekelmua, teippiä, muovipurkkeja. Taskulamppu ja paristot. Joditabletteja. Kynttilöitä ja tulitikkuja. Käteistä rahaa. Lemmikkieläinten tarvikkeita. Mahdollinen vaihtoehto sähkölämmitykselle.

Hengissä pysymisen nyrkki­sääntö kuuluu näin: ihminen selviää kolme minuuttia ilman happea, kolme päivää ilman vettä ja kolme viikkoa ilman ravintoa.

Entä jos laukeaa jokin globaali superkatastrofi, niin yllättävä ja täydellinen kaaos,­ että yhteiskuntien toiminta ainakin väliaikaisesti romahtaa?

Moni nykysuomalainen olisi muiden armoilla, Teräs ei. Hän alkaisi hankkia ruokaa. ”Pitkäjousi on tarkka ase. Tällä on mukava ampua, mutta metsässä se on vähän iso.”

Teräs metsästää keski­aikaisilla jousilla. Jalka­jouseen hän ei ole ihastunut, vaikka se on tehokas. Sen historia on turhan militaristinen. Hän käyttää mieluummin ratsujousta ja mokkasiinijousta. Jahtipaikka Teräksellä on kolmenkymmenen metrin päässä talonsa kulmalta, metsikössä, jonka keskellä on aukea.

Passipaikka on kallion päällä. Teräksen mukaan rusakko tarkkailee ympäristöään silmiensä korkeudelta eikä juuri nosta katsettaan kallion päälle. Jos metsästäjä on täydellisen hiljaa ja tarpeeksi kaukana, rusakko ei tätä huomaa.

”Odotan, että rusakot tulee tuohon syömään. Ei muuta kuin ampuu pois. Mutta en minä kuin yhden tai kaksi ammu talvessa.”

MAHTAAKO se olla länsimaisen viihdeteollisuuden vika, mutta survivalismi mielletään usein yksilön ja ydinperheen kamppailuksi. Hollywoodin ja jännitysromaanien vakioteemoja ovat katastrofeissa selviytyvät poikkeusyksilöt, tavalliset putkimiehet, jotka kasvavat sankarin mittoihin, kun vedenpaisumus upottaa metropolia.

Teräs pudistelee päätään. Ei yksilö pärjää, jos tulee tuho. Yhteisöllisyys on avainjuttu. Kyse on työnjaosta. ”Jos me ajatellaan rautakautista yhtei­söä, niin eivät kaikki viljelleet. Osa metsästi, osa kalasti. Naapurissa asuu venäläinen pariskunta, jonka koko tontti on viljelty. Sergei taas ei kalasta, kuten minä. Vien Sergeille kahden kilon kuhan ja otan siltä viisi kiloa pottuja.”

”Sitten kun ei ole enää sairaaloita, en näe muita vaihtoehtoja kuin yhteisön, jos iskee keuhkokuume.”

On asioita, joiden suhteen kyläyhteisönkin on vaikea olla omavarainen. Polttoainetta on vaikea valmistaa kotikonstein. Sitä päivää varten, jolloin Teräs ei saa autoonsa ja mönkijäänsä enää bensiiniä, hän on kouluttanut neljä koiraansa vetämään talvisin rekeä. Teräksen koirat ovat koirasusia eli susikoiran ja suden risteytyksestä syntyneitä rotuja. Yksi on saarloosinsusikoira ja kolme muuta tšekkoslovakiansusikoiria.

Huoli bensiinistä on tosin Teräksen mielestä täysin turha. Kun täysi kaaos alkaa, meillä ihmisillä on isompiakin huolia. ”Mihin me tarvitsemme enää polttoainetta, jos maailma hiljenee ympärillä?”

NOIN 180 kilometrin päässä Markku Teräksen kotikylästä on entisen Steiner-koulun opettajan Vesa-Pekka Rantalaisen kotisaari, Aaslaluoto.

Edellisiltana on tihkunut tietoja, että Donald Trump ilmoittaa tänään Yhdysvaltojen vetäytyvän Pariisin ilmastosopimuksesta. Rantalainen seisoo isolla kasvimaallaan ja kitkee sipulipenkkiä. Sitten hän puuhkaisee: ”Mä uskon, että ihmiskunta selviää tästä, mutta matkan varrella voi tulla ongelmia. Silloin tälle, mitä minä teen, voi tulla tarvetta.”

Myös Rantalainen on varustautuja, tosin hyvin eri tyyppinen kuin Teräs.

Hän on nyt 62-vuotias, eläkkeen kynnyksellä. Hän asuu vaimonsa kanssa kahdeksan kuukautta vuodesta Aaslaluodolla, alle sadan asukkaan saaressa Turun edustalla. Kotirannan edestä kulkee Rantalaisen nykyisen työpaikan, Viking Linen, reitti Turusta Tukholmaan. Rantalainen tosin on polven uuden tekonivelen takia pitkällä sairauslomalla.

Rantalainen varautuu ilmastonmuutokseen, pitkiin kuivuuskausiin ja niistä johtuvaan ilmastopakolaisuuteen. Ison luokan muuttoliike on jo käynnissä oleva ilmiö, kansainvaellus etelästä pohjoiseen, esimerkiksi Aasiasta ja Afrikasta Eurooppaan.

”Tulijoita tänne on jo Italiasta alkaen”, Rantalainen sanoo.

”Mä haluan uskoa, ettei se tuleva kriisi ole sota. Ettei se ole niin laaja-alainen. Valitettavasti sekin on mahdollista.”

Keskustelu kääntyy amerikkalaisiin survivalisteihin ja entisiin ohjussiiloihin. Rantalaisella ei olisi luksusbunkkerin rakentamiseen pääomia muttei haluakaan. Ei bunkkerissa voisi elää mielekkäästi.

”En ole lähtenyt näihin pakenemissysteemeihin. Turusta pääsen nopeasti tänne Aaslaluodolle, ja jos täältäkin täytyisi lähteä, sitten ei enää kannata lähteä.”

RANTALAINEN laskeskelee omavaraisuusastettaan: Vuodesta 1978 lähtien hän on viljellyt kasvimaallaan käytännössä kaikki vihannekset, joita hänen perheensä tarvitsee.

Kalaa Rantalaisen perhe syö päivittäin, ja kaiken kalan hän nostaa verkoilla Itämerestä. Kun Rantalainen käy kesken haastattelun kokemassa verkot, saalis on kelvollinen: kuha, hauki ja kampela sekä kasa lahnoja, jotka Rantalainen heittää kompostiin.

”Nettilaskurilla laskin, että jos kalastan 120 kiloa vuodessa, niin saan anteeksi fosforipäästöni.”

Kalojen ruodoissa on fosforia, joka on isoina määrinä haitallista vesistöille. Fosfori rehevöittää, mikä johtaa veden samenemiseen, levien lisääntymiseen, talviseen happikatoon ja kalakantojen pienenemiseen.

Polttopuita Rantalaisella on aina yli vuoden varasto liiterissä. ”Talon lämmöstä ja lämpimästä vedestä tuotan 85 prosenttia vaivatta.”

Koska Aaslaluodolla asuu yksi ammattiseppä, työkalutkin saadaan luodolla omin voimin korjattua. Rantalaisen opettajavaimo on toiselta ammatiltaan käsityöläinen. ”Muutama vuosi selvitään helposti, sillä työkalutkaan eivät parissa vuodessa hajoa.”

Omavaraisuus kannattelee pienyhteisöä, mutta se ei ratkaise maailman ongelmia. Jos maailman väestöä alkaa lähivuosikymmeninä pakkautua pohjoisemmaksi, yhä suuremmalle porukalle täytyy tuottaa ravintoa yhä pienemmällä alueella. Silloin globaali kaaos ei ole kaukana.

”Todellisessa hädässä on keskityttävä kasveihin, jotka säilyvät: perunaan, porkkanaan, palsternakkaan, punajuureen, sipuliin, kuivattaviin papuihin ja yrtteihin, maa-artisokkaan”, Rantalainen sanoo.

Kun sähkövirta hyytyy, on ruuan säilömisessä siirryttävä kuivaamiseen ja maakellareihin. Kalat säilyvät suolaamalla.

Luodon muutamien kymmenien perheiden yhteisö kutsuu luotoaan Aaslaluodon ruhtinas­kunnaksi. ”En mä oikein usko, että kriisin tullessa me todella perustettaisiin Aaslaluodon ruhtinaskunta ja laitettaisiin rajat kiinni.”

Ja vaikka he suurkriisin hetkellä tekisivät niin, he tarvitsisivat yhteistyötä ja kaupankäyntiä muiden kanssa. On hyödykkeitä, joiden suhteen on Suomessa lähes mahdoton olla omavarainen. Sellaisia ovat vaikka kahvi, suola tai valo, etenkin talvella, joka on pitkä ja kamalan pimeä.

”Valon suhteen tulisi ensimmäiseksi ikävä. Olemme vaimon kanssa kovia lukemaan.”

Kahvi ei olisi ongelma. Rantalaiset palaisivat yrttiteehen, jota he lipittivät nuorempina litrakaupalla. Suola olisi ostettava.

”Luotan siihen, että jossain päin maailmaa on aina suolaa – ja on aina ahneita ihmisiä, jotka käyvät kauppaa sillä.”

KUN kaaos alkaa – ja lähtekäämme nyt survivalistien tavoin siitä oletuksesta, että se alkaa –, mitä tekee siinä tilanteessa ylöjärveläinen terässeppä Markku Teräs?

Hän hyppää autoonsa. Hän ajaa lähimpään elintarviketukkuun, jos sellainen on vielä pystyssä, ja ostaa tai ottaa 200 kiloa suolaa ja ”varmaan sitä kahvia”. Suola on erityisen tärkeää, sillä sen avulla voi säilöä elintarvikkeita.

”Kyllä mä haalin myös kaikki kalaverkot, jotka saan. Nuolivarsia tilaisin 2 000 kappaletta.”

Entä mitä seuraa kaaoksen jälkeen? Teräs tuijottaa haastavasti silmiin ja vastaa: ”Kun kaupat ovat tyhjät, tulee anarkia, mutta ei se anarkia kestä kauan. Siwat on tyhjennetty viikossa. Mitäs sen jälkeen?”

Kun kauppatavara loppuu, on tultava toimeen omillaan. On hankittava itse ruoka, suoja, puhdas vesi ja käyttötavarat. Tai jos ei nyt yksin, niin yhteisön avulla.

”Kesäisin meillä ei ole mitään hätää. Kalaa tulee joka päivä 5–10 kiloa. Istutan maa-artisokkaa, joka antaa satoa ympäri vuoden. Syksyllä marjastan, sienestän ja metsästän.”

Eivät Markku Teräs ja hänen vaimonsa omavaraisia ole. Vielä ei tarvitse olla. Toistaiseksi heillä on sopimus, että viikossa ruokaostoksiin saa kulua 70 euroa. Vuorokaudessa siis vitonen per aikuinen, mikä ei ole kovin paljon, sillä jo yksi kahvipaketti maksaa neljä viisi euroa.

Se, mikä yhdistää Markku Terästä ja Vesa-Pekka Rantalaista, on usko siihen, että kriisin koittaessa heidän kotitaloistaan tulee jonkin isomman väkijoukon turvapaikka.

”Meillä on kymmenen makuupussia. Ajatus on, ettei me vaimon kanssa kahdestaan tässä talossa silloin olla. Että täällä on muitakin”, Teräs sanoo.

Eikä hän puhu nyt mistään Nokian vesikriisistä tai pörssikurssien romahtamisesta. Hän puhuu kaaoksesta, katastrofista, hetkestä, jolloin kaikki se mukavuus, johon olemme tottuneet, katoaa.

”Se on niin suuri elämänmuutos. Se on käsittämättömän suuri”, Teräs toteaa.

”Yhtään autoa ei kulje missään. Maailma niin kuin pysähtyy.”


Mon Jul 03, 2017 5:28 pm
Profile
User avatar

Joined: Mon Apr 27, 2015 8:13 am
Posts: 276
Quote:
”Amerikkalaiset keräävät tonnikalaa varastoon, mutta entä kun se tonnikala loppuu? Tai sitten ostetaan rynnäkkökivääri ja pirusti ammuksia, mutta entä kun ne ammukset loppuvat?”

Quote:
Huoli bensiinistä on tosin Teräksen mielestä täysin turha. ”Mihin me tarvitsemme enää polttoainetta, jos maailma hiljenee ympärillä?”

Quote:
Kun kaaos alkaa mitä tekee siinä tilanteessa ylöjärveläinen terässeppä Markku Teräs? Hän hyppää autoonsa. Hän ajaa lähimpään elintarviketukkuun, jos sellainen on vielä pystyssä, ja ostaa tai ottaa 200 kiloa suolaa ja ”varmaan sitä kahvia”.

Eli lyttää toisten preppaukset turhina ja samaten huolen bensiinistä - mutta aikoo sitten autolla ajaa hamstraamaan samaan paniikkin kuin muutkin? :clap:

Quote:
Suomessa edes hullut eivät rakenna maanalaisia bunkkereita ydin­sodan tai ilmastokatastrofin varalle.

Mitä nyt kaikissa taloyhtiöissä ja julkisissa rakennuksissa pitää olla väestönsuoja, ja ydinsota näyttää todennäköisemmältä kuin koskaan sitten vuoden 1953?

Quote:
Eivät Markku Teräs ja hänen vaimonsa omavaraisia ole. Vielä ei tarvitse olla.

Eli nyt, kun olisi helppoa olla omavarainen (koska "kaikki muut" eivät yritä samaa henkensä kaupalla), se ei onnistu, mutta sitten myöhemmin kyllä?

Semmoista hupiukkolarppausta.


Mon Jul 03, 2017 5:45 pm
Profile

Joined: Tue Dec 30, 2014 8:21 pm
Posts: 471
pohjimmiltaan ihan ookoo jorina kun huomioi että pravd...hesarissa juttu...

ei yllättänyt että preppaukseen vedettiin jenkit, huluus, aseet, ydinbunkkerit...

tuo sattu kans silmään että ei olla omavaraisia mutta sitten kuitenkin pärjättäisiin pari vuotta ja oltasiinkin omavaraisia...toinen mikä sattu simmuun että aseista mainitaan ammukset ja niiden loppuminen ja samalla on itse vasta kaaoksen alkaessa meinaa tilata jostain 2000 nuolen vartta ja lähteä kauppaan ostoksille.


Tue Jul 04, 2017 8:19 am
Profile
User avatar

Joined: Mon Mar 23, 2015 10:36 am
Posts: 143
Kannattaa huomioida että toimittajilla on tapana hiukan stilisoida noita vastauksia ja joskus ne saattavat vääntyä hiukan erilaiseenkin muotoon kuin mitä haastateltava on alun perin tarkoittanut. Mutta itselle kanssa tuli hiukan kapeakatseinen kuva muutamista kohdista tuota artikkelia. Aseesta loppuvat joskus patruunat, mutta toivottavasti ei ennen kuin muiden aseista. Kriisin alkuvaiheissa kun tulee tosiaan se anarkia ja jahka ne viimeiset tonnikalapurkit ovat kadonneet lähikauppojen hyllyiltä ruvetaan niitä etsimään sitten muualta. Kuten ennalta varautuneiden ihmisten kodeista.

Monesti törmää myös muissa yhteyksissä (kuten tässä eräässä suomalaisen henkilön tekemässä tutkielmassa) tähän kummalliseen ajatusvirheeseen; "miksi haalia tarvikkeita kun ne kuitenkin joskus loppuvat". Itse näen mahdollisessa TEOTWAWKI:ssa ennalta haalittujen hyödykkeiden funktiona ainoastaan sen, että niillä helpotetaan sitä välivaihetta kriisin alussa. Suojan rakentaminen, viljelyn aloittaminen (jos joutuu esimerkiksi siirtymään kokonaan uudelle alueelle), työkalujen valmistaminen... kaikkeen tuohon kuluu aikaa ja omavaraisuuteen siirtymisen välivaihetta auttaa se että on valmiita hyödykkeitä joiden pohjalta lähteä toimimaan. Eihän niillä purkkitonnikaloilla ole tarkoitus elää koko loppuelämää.

Mutta kiitettävän neutraalilla otteella kirjoitettu artikkeli, kun huomioi missä lehdessä julkaistu.


Wed Jul 05, 2017 12:31 pm
Profile

Joined: Thu Feb 19, 2015 12:36 pm
Posts: 147
Minusta artikkeli oli pääosin loistavasti kirjoitettu. Vain pari
juttua häiritsi.
Quote:
Suomessa edes hullut eivät rakenna maanalaisia bunkkereita ydin­sodan tai ilmastokatastrofin varalle.

Ilmeisesti koko valtio on hulluja, koska täällä toisin kuin
jenkeissä ei bunkkerien rakentamista ole jätetty kansalaisten
harteille.

Ja jos tilaa 2000 nuolen vartta vasta kaiken romahtaessa
ne tuskin ehtivät tulla ajoissa...


Wed Jul 05, 2017 12:54 pm
Profile
Display posts from previous:  Sort by  
Reply to topic   [ 441 posts ]  Go to page Previous  1 ... 41, 42, 43, 44, 45  Next

Who is online

Users browsing this forum: No registered users and 1 guest


You cannot post new topics in this forum
You cannot reply to topics in this forum
You cannot edit your posts in this forum
You cannot delete your posts in this forum
You cannot post attachments in this forum

Search for:
Jump to:  
Powered by phpBB® Forum Software © phpBB Group
Designed by ST Software. ColorizeIt.