View unanswered posts | View active topics It is currently Mon Jan 22, 2018 11:50 pm



Reply to topic  [ 3 posts ] 
 Tartuntataudit luonnonkatastrofien jälkeen.. 
Author Message
User avatar

Joined: Wed Dec 31, 2014 6:40 am
Posts: 422
Luonnonkatastrofien ja mahdollisen SHTF/TEOTWAWKI tilanteissa on uhkana tartuntataudit jotka on syytä huomioida. Alla oleva teksti on referoitu artikkelista joka on kirjoitettu "yleismaailmallisesti" koskien kaikkia mahdollisia tauteja luonnonkatastrofien yhteydessä. Tekstistä kun blokkaa pois mm trooppiset taudit ja hyttyset niin jäljelle jää ihan mukavasti ongelmia kotimaata ajatellen.

Luonnonkatastrofien jälkeen uhkaavat tartuntataudit
TERHI HEINÄSMÄKI, LL, infektiolääkäri, HUS:n infektiosairauksien klinikka

Luonnonkatastrofit eivät välttämättä johda tartuntatautien leviämiseen katastrofi alueella. Tärkeintä on huolehtia luonnonmullistuksen kodittomiksi jättämien ihmisten riittävästä suojasta, puhtaasta ruoasta ja juomasta sekä sanitaatiosta. Lääkintähuollossa on huolehdittava ensisijaisesti traumapotilaiden asianmukaisesta hoidosta. Tarttuviin tauteihin on varauduttava ottamalla selvää, mitkä ovat alueelle tyypilliset epidemioita aiheuttavat sairaudet, ja luotava suunnitelmat niiden nopeasta ehkäisystä ja hoidosta. Tartuntatautien torjunnassa juostaan kilpaa ajan kanssa. Suurimmat uhkat katastrofin jälkeen ovat ripulitaudit, tuhkarokko ja hyönteisten välityksellä leviävät taudit. Sen sijaan suuretkaan vainajamäärät eivät lisää merkittävästi katastrofi alueen väestön tartuntatautiriskiä.

Luonto järjestää ympärillämme jatkuvasti voimannäytöksiä. Katastrofiksi luonnonilmiöt muuttuvat silloin, kun niiden tuhovoimaosuu ihmisiin. Luonnonmullistukset vaihtelevat maanjäristysten hetkellisestä jylinästä kuivuuden hivuttavuuteen. Myös tarttuvat taudit luetaan luonnonkatastrofeiksi silloin, kun ne aiheuttavat massaepidemioita (taulukko 1).
Tulva on yleisin luonnonkatastrofi maailmassa. Tulvat edustavat 40 %:a kaikista luonnonkatastrofeista ja aiheuttavat puolet luonnonkatastrofeihin liittyvästä välittömästä kuolleisuudesta (Centers for Disease Control and Prevention, 1989). Kaakkois-Aasian maanjäristyksen aiheuttamaan hyökyaaltoon menehtyi ainakin 286 000 ihmistä joulukuussa 2004. Maailman terveysjärjestö arvioi tammikuun alussa, että onnettomuuden jälkivaikutukset, etenkin tartuntataudit, uhkaavat 3–5 miljoonan ihmisen terveyttä. Arvio ei onneksi ole ainakaan vielä toteutunut, koska tartuntatautien tehokkaan valvonnan vuoksi alueella ei ole syntynyt merkittäviä epidemioita. Aikaisempien kokemuksien perusteella suurin osa ihmisuhreista johtuu traumoista ja luonnonmullistukset johtavat suhteellisen harvoin suuriin epidemioihin (Howard ym. 1996). Sotien ja aseellisten selkkausten aiheuttamat monimutkaiset hätätilanteet (complex emergencies) ovat yhäyleisempiä. Pakolaisvirrat ja ihmisten pitkäaikainen oleskelu leiriolosuhteissa aiheuttavat helpostiinfektiouhkia (Connolly ym. 2004).

Luonnonmullistusten seurannaisvaikutukset, kuten puhtaan veden puute, viemäriverkoston tuhoutuminen ja terveydenhuoltojärjestelmän toiminnan häiriintyminen voivat lisätä tartuntatautien esiintyvyyttä. Suojan ja ravinnon puute sekä myös henkinen rasitus voivat pitkittyneissä tilanteissa heikentää elimistön puolustuskykyä. Luonnonmullistusten vaikutus terveydenhuoltoon ja väestön liikkumiseen ja siten tartuntatautiriskiin on suurin kehitysmaissa.
Tartuntatautiepidemiat alkavat usein katastrofin myöhäisvaiheessa. Taudinaiheuttajat ovat niitä, joita alueella yleensäkin esiintyy. Siten esimerkiksi
eurooppalaisissa luonnonkatastrofeissa ei tarvitse pelätä koleraepidemioita. Toisaalta luonnonmullistuksien jälkeen yhteisö on haavoittuvainen ja on oltava varuillaan myös odottamattomien epidemioiden suhteen. Katastrofin jälkeen uhkaavimmat tartuntataudit ovat kuitenkin ripulitaudit, tuhkarokko ja hyönteisten
välityksellä leviävät taudit (taulukko 2).

Veden ja ruoan välityksellä leviävät tartuntataudit

Varsinkin tulvissa puhdas vesi kontaminoituu helposti. Sähkökatkokset vedenpuhdistuslaitoksissa, viemäreiden vaurioituminen ja infektioita kantavat vainajat aiheuttavat veden saastumista. Likainen vesi voi infektoida haavoja ja aiheuttaa silmä- ja keuhkotulehduksia. Näillä taudeilla ei kuitenkaan ole epidemiologista merkitystä, koska ne eivät tartu ihmisestä ihmiseen. Saastuneen veden juomisesta saattaa aiheutua kemiallista ripulia tai tavallisten ripulia aiheuttavien mikrobien kuten rota- ja kalikivirusten räjähdysmäinen leviäminen. Nämä mikrobit voivat olla varsinkin pikkulapsille hengenvaarallisia. Uhkana on myös vaarallisempien suolistotautien kuten punataudin, tarttuvan maksatulehduksen ja lavantaudin leviäminen. Eniten pelätään koleraa, koska se leviää nopeasti. Koleran aiheuttama ripuli vaihtelee vaikeudeltaan lievästä nopeasti kuivumisen kautta kuoleman aiheuttavaan. Kolera ei leviä helposti ihmisestä ihmiseen, ja suuri epidemia voikin syntyä vain tilanteissa, joissa ihmisten on elettävä hyvin lähekkäin, esimerkiksi kylmissä oloissa tilapäismajoituksessa. Viimeksi vuonna 1998 Länsi-Bengalin tulva-alueilla sairastui yli 16 000 ihmistä koleraan (Sur ym. 2000).
Jo 10–100 shigellabakteeria saa aikaan tartunnan, joten myös kärpäset voivat levittää tautia.
Vuonna 1999 Turkin maanjäristyksen jälkeen 76 ihmistä sairastui punatautiin (Vahaboglu ym. 2000). Lavantauti saadaan useimmiten ruokatartuntana. Epidemiologista merkitystä lisää se, että noin prosentti taudin sairastaneista jää kantajiksi ja voi edelleen levittää salmonellaa. Ulosteen saastuttama vesi on yleisin hepatiittien lähde. E-hepatiitti tarttuu mahdollisesti myös eläimistä, mutta A-hepatiittia esiintyy vain ihmisillä. Molempia on kuvattu esiintyneen varsinkin
tulvien jälkeen.

Hyönteisten ja muiden eläinten välityksellä tarttuvat taudit

Hyttysten välityksellä tarttuvia tauteja ovat muun muassa malaria, dengue, keltakuume ja Japanin aivotulehdus. Hyttyset lisääntyvät makeassa vedessä. Jokitulvat ja hirmumyrskyt lisäävät erityisesti hyttystauteja, mutta vaikutus näkyy vasta runsaan kuukauden kuluttua onnettomuudesta (Kovats 2000).
Viimeksi tulva johti malariaepidemiaan Dominikaanisessa tasavallassa vuonna 2004.
Denguen aiheuttaa flavivirus, jota on neljää eri serotyyppiä. Tauti on yleensä ensimmäisellä kerralla lievä kuumetauti, mutta varsinkin eri serotyypin aiheuttamissa uusintainfektioissa tauti voi edetä jopa kuoleman aiheuttavaksi verenvuotokuumeeksi. Dengueen ei ole olemassa rokotetta eikä erityistä virukseen tehoavaa hoitoa. Dengue on lisääntynyt huomattavasti Aasiassa ja on kasvava riski myös luonnonmullistuksien jälkeen (World Health Organisation 2005).
Japanin aivotulehdus ja keltakuume ovat rokottein ehkäistävissä olevia virustauteja. Japanin aivotulehdus on harvinainen sairaus, jonka on todettu lisääntyvän tulvien jälkeen Aasiassa.
Keltakuumeen esiintymisalueilla Afrikassa ja Etelä-Amerikassa epidemioita on esiintynyt lähinnä aseellisten selkkausten ja taloudellisten kriisien aikana, kun
massarokotusohjelmat ovat keskeytyneet.
Onnettomuusalueella lisääntyvät myös kirput, jyrsijät ja kulkukoirat. Niiden levittämiä tauteja ovat muun muassa pilkkukuume ja leptospiroosi. Leptospiroosi voi
levitä myös suoraan infektoituneiden eläinten virtsan saastuttaman veden välityksellä ihon tai limakalvojen läpi. Tämä bakteeritauti aiheuttaa äkillisen kuumetaudin, jota voivat komplisoida munuais- tai maksavaurio, aivokalvontulehdus tai keuhko-ongelmat.
Leptospiroosiepidemioita on esiintynyt tulvien yhteydessä esimerkiksi Venäjällä (1997), Intiassa (1999) ja Thaimaassa (2000).
Pilkkukuume eli Rickettsia prowazekii -bakteerin aiheuttama »tyyfus» tappoi ensimmäisen maailmansodan aikana ainakin kolme miljoonaa ihmistä. Tautia levittävät täit, ja ihmisten pakkautuminen yhteen edistää epidemioiden syntyä. Tautia onkin nimitetty sotakuumeeksi ja nälkäkuumeeksi. Luonnonkatastrofi en jälkeen ei pilkkukuumetta ole esiintynyt vuosikymmeniin.

Muut tartuntataudit

Viruksien aiheuttamat hengitystieinfektiot leviävät poikkeustilanteissa nopeasti. Niiden ehkäisemiseksi täytyy rakentaa suojia kotinsa menettäneille ja turvata ruoan ja juoman riittävä saanti luonnollisen puolustuskyvyn ylläpitämiseksi. Myös varhainen hoito bakteerikomplikaatioiden kuten keuhkokuumeen ehkäisemiseksi on järjestettävä. Pitkään jatkuva yhteismajoitus altistaa meningokokkiepidemioille.
Kosketustartuntana leviävät verenvuotokuumeet, Afrikassa esiintyvät Lassa-kuume sekä Ebola- ja Marburg-virusten aiheuttamat taudit ovat hyvin harvinaisia. Lassa-kuume voisi levitä tilanteessa, jossa virusta kantavat rotat pääsisivät kosketuksiin ihmismassojen kanssa. Kaikki verenvuotokuumeet tarttuvat myös sairastuneiden veren ja eritteiden välityksellä. Miljoonien Amerikan intiaanien arvellaan menehtyneen verenvuotokuumeeseen 1500-luvulla. Tautia levittivät
jyrsijät, jotka siirtyivät lähemmäksi ihmisiä ja vettä Meksikon suuren kuivuuden aikana (Acuna-Soto ym. 2002).
Epähygieeniset olot ja puhdistamattomat haavat altistavat jäykkäkouristukselle ja muille haavainfektioille. Kaakkois-Aasian hyökyaaltokatastrofin jälkeen Indonesiassa diagnosoitiin noin 90 jäykkäkouristustapausta (WHO Situation Reports 2005).

Vainajien käsittelyn aiheuttama infektioriski
Ruumiiden käsittely on psyykkisesti raskasta. Vainajien käsittelyyn on liitetty myös fyysisiä riskejä, kuten tartuntavaara. Tosiasiassa kuollut ihminen levittää tauteja vähemmän kuin elävä, koska taudinaiheuttajatkin kuolevat ihmisen mukana. Ajatuksen tartuntavaarasta on ilmeisesti tuottanut psyykkinen
puolustusmekanismi järkeistäminen.
Äkkinäisessä luonnonmullistuksessa kuolleiden mikrobikirjo ei poikkea alueen elävässä väestössä esiintyvästä. Tärkeimpiä vainajissa säilyviä tartuntavaarallisia mikrobeja ovat A-streptokokki, meningokokki, hepatiitti B ja C -virukset, HIV, salmonella ja muut ripulitauteja aiheuttavat patogeenit sekä Mycobacterium tuberculosis (taulukko 2).
Veren välityksellä tarttuvat taudit, varsinkin B-hepatiitti, ovatsuurin riski. HI-virus voisäilyä viileässä säilytetyssä vainajassa jopa 16 vuorokautta. (Morgan 2004).
Ripulitaudit leviävät taudinaiheuttajaa kantavasta ruumiista helposti, koska mätänemisprosessi edistää patogeenien tihkumista kudosten läpi. Ripulipatogeenit eivät kuitenkaan säily tartuntavaarallisina pitkään. Niiltä suojaavat parhaiten hyvä henkilökohtainen hygienia ja suojakäsineiden käyttö. Ainoastaan koleraepidemian yhteydessä vainajien säilytyksessä tulisi käyttää desinfioivia aineita.
Noin prosentti ihmiskunnasta sairastuu tuberkuloosiin vuosittain, joten on mahdollista, että suuren luonnonkatastrofin yhteydessä vainajien joukossa on aktiivista tuberkuloosia sairastavia.
Mykobakteeri voi tarttua vainajan hengitysteistä esimerkiksi siirtelyn yhteydessä. Tartuntavaara on kuitenkin niin pieni, että hengityssuojien käyttöä ei suositella sen vuoksi. Ruumiidenkeräilyalueilla käytetäänkin maskeja mädättäjäbakteerien hajun eikä tartuntavaaran vuoksi.
Ruumiit tulisi hävittää katastrofi tilanteessakin ihmisarvoisella tavalla. Vainajat olisi tunnistettava tai heistä tulisi ottaa valokuvat ja DNA-näytteet. Hautaaminen on suositeltavampaa kuin polttaminen, koska haudatuista vainajista voidaan ottaa vielä lisänäytteitä. Hautapaikan pitäisi sijaita vähintään 250 metrin päässä
juomavesilähteistä.

Tartuntatautien hallinta katastrofi tilanteessa
Kansainvälisillä järjestöillä, kuten Yhdistyneillä Kansakunnilla ja Punaisella Ristillä, on nopean toiminnan joukkoja, jotka voivat lähteä arvioimaan katastrofi tilanteen terveydenhuoltoa vuorokauden kuluessa. Maailman terveysjärjestö koordinoi eri avustusjärjestöjen toimintaa katastrofi alueella. Tartuntatautien hallinnan kulmakivet katastrofeissa ovat tilanteen nopea kartoitus, tautien ehkäisy ja seuranta, epidemioiden nopea havaitseminen ja tartuntatautien joutuisa, standardoitu hoito. Tilanteen kartoitukseen sisältyy yhteydenotto paikallisiin viranomaisiin alueen rokotuskattavuuden ja tavanomaisimpien tartuntatautien
selvittämiseksi. Tärkeää on myös tietää, esiintyykö katastrofi alueella epidemioita.
Luonnonmullistuksen jälkeen tärkeintä on traumojen välitön hoito. Väliaikaisissa terveydenhoitopisteissä on kuitenkin syytä alusta lähtien ottaa huomioon tarttuvat taudit järjestämällä eristysalue tartuntavaarallisille potilaille. Tartuntatautiriski alkaa nimittäin suurentua nopeasti.
Tartuntatauteja voidaan ehkäistä parhaiten turvaamalla hengissä säilyneille puhtaan juoman ja ruoan saanti sekä suoja ja perushygienia.
Rokotuksin voidaan ehkäistä osa tartuntataudeista. Massarokotuksiin ei katastrofi alueella ryhdytä kuitenkaan ennen kuin epidemioista on havaittu viitteitä.
Epidemioiden nopea havaitseminen on niihin reagoinnin kulmakivi. Tämän vuoksi alueelle on luotava mahdollisimman nopeasti herkästi tarttuvien tautien seurantaverkosto. Tartuntatautien oireita seuraamalla päästään varhaiseen epäilyyn näistä taudeista (taulukko 3).
Tartuntatautien ensimmäiset tapaukset on pyrittävä diagnosoimaan mahdollisimman nopeasti laboratoriokokein. Seuraavaksi selvitetään, missä sairastuneet ovat ja millaiseen joukkoon tauti voi levitä. Tartunnan lähde, esimerkiksi saastunut juomavesi, on luonnollisesti selvitettävä viipymättä.
Jos tauti leviää eläinten tai hyönteistenvälityksellä, on torjuntatoimet kohdistettava niihin esimerkiksi hävittämällä eläinten lisääntymispaikat
ja toimittamalla ihmisille hyttysverkkoja ja -karkotteita.
Eri tartuntataudeille on kehitetty tapausmääräkriteerejä, joiden täyttyessä nopeat toimet ovat tarpeen. Näitä on esitetty taulukossa 4. Esimerkiksi yksikin tuhkarokkotapaus antaa aiheen käynnistää rokotuskampanja. Rokotuksiin ryhdyttiin muun muassa Kaakkois-Aasian hyökyaallon jälkeen. Indonesiassa on rokotettu tuhkarokkoa vastaan 58 % lapsista tsunamin jälkeen (WHO Situation Reports 2005).
Tartuntatautien hoidossa pyritään oireenmukaiseen hoitoon ja empiirisiin antibioottilääkityksiin, joiden tulee olla tarpeeksi laajakirjoisia ja yksinkertaisia ottaa. Tällaisia lääkkeitä ovat muun muassa doksisykliini ja siprofloksasiini.
Tarttuvaa tautia sairastavat tulee eristää mahdollisuuksien mukaan. Jos malaria leviää räjähdysmäisesti katastrofin jälkeisissä olosuhteissa, voidaan jokaista kuumetautia hoitaa malariana tehokkaalla malarialääkkeellä.
Ennakoivaa rokottamista suositellaan lähinnä alueelle saapuville avustustyöntekijöille, joilla tulisi olla ainakin jäykkäkouristus-kurkkumätä-, A-hepatiitti- ja lavantautirokotukset ja maanosan mukaan riippuen myös rokotukset poliota, keltakuumetta ja Japanin aivotulehdusta vastaan. Vainajien käsittelyyn osallistuville suositellaan lisäksi B-hepatiittirokotusta. Yksikin B-hepatiittirokotus viikkoa ennen altistusta annettuna suojaa taudilta 70–80-prosenttisesti.

Suomalaisilla esiintyneet tartuntataudit tsunamin jälkeen
Suomeen saapui tsunamialueelta useita vaikeasti loukkaantuneita potilaita, joista lähes kaikilla oli haavainfektioita. Jo lähtöpaikalla monilla oli nopeasti leviäviä ja kudostuhoa aiheuttavia sienija bakteeri-infektioita, jotka johtuivat mikrobien pääsystä syvälle kudoksiin veden työntövoiman vaikutuksesta. Haavojen hoidossa tärkeintä oli kirurginen puhdistus – mikrobilääkkeet olivat toissijaisia. Potilailla esiintyi myös poskionteloja korvatulehduksia sekä aspiraatio pneumoniaa, joiden laukaisijana oli ruumiin onteloihin työntynyt muta.
Haavoista ja ruumiinonteloista saatiin runsaasti viljelylöydöksiä. Joukossa oli sieniä ja resistenttejä bakteereita, kuten akinetobakteereita ja metisilliinille resistenttiä Staphylococcus aureusta (MRSA), joilla on lähinnä sairaalahygieenistä merkitystä.
Burkholderia pseudomalleita, atyyppisiä mykobakteereita, kuten Mycobacterium fortuitumia ja maaperästä lähtöisin olevia taudinaiheuttajasieniä löydettiin yksittäisiltä potilailta. Näitä pitkän viljelyajan vaativia mikrobeja saattaa tulla ilmi vielä kuukausien kuluttua luonnonkatastrofi sta. Epidemiologisesti merkittäviä
tartuntavaarallisia mikrobeja ei löytynyt, koska suomalaisten evakuointiin päästiin niin nopeasti.

Lopuksi
Traumat aiheuttavat luonnonkatastrofeissa valtaosan kuolleisuudesta ja vammautumisista.
Tartuntatauteja osataan nykyisin seurata ja ehkäistä aktiivisesti, eikä merkittäviä epidemioita pääse syntymään helposti. Tartuntatautien pelko on katastrofin jälkeen varteenotettava stressitekijä.
Asiallinen tiedotus tartuntavaaroista ja vaaroihin varustautuminen parantavat tartuntatautitilannetta ja myös väestön turvallisuudentunnetta.

Y D I N A S I A T
➤ Tartuntatautien ehkäisyssä luonnonkatastrofi en jälkeen on tärkeintä huolehtia ihmisten riittävästä suojasta, puhtaan ruoan ja juoman saannista sekä
sanitaatiosta.
➤ Suurimmat tartuntatautiuhkat ovat lasten tuhkarokko ja ripulitaudit sekä malaria alueilla, joilla sitä yleensäkin esiintyy.
➤ Suuretkaan vainajamäärät eivät lisää merkittävästi väestön tartuntatautiriskiä.
➤ Tartuntatautien hallinnan kulmakivet katastrofeissa ovat tilanteen nopea kartoitus, tautien ehkäisy ja seuranta, epidemioiden nopea havaitseminen ja
tartuntatautien nopea, standardoitu hoito.
➤ Kaakkois-Aasian hyökyaaltoalueella ei ole syntynyt merkittäviä tartuntatautiepidemioita.


Duodecin 2005
TERHI HEINÄSMÄKI, LL, infektiolääkäri
HUS:n infektiosairauksien klinikka
PL 348
00029 HUS


Fri Mar 13, 2015 9:56 pm
Profile
User avatar

Joined: Wed Dec 31, 2014 6:40 am
Posts: 422
Tässä kotimaan suurin juomavesivälitteinen epidemia josta jokainen voi soveltaa omaan pahimpaan SHTF skenaarioon. Otetaan esimerkiksi laajasähkökatko (kuukausia kestävä) minkä seurauksena yhteiskunta on joutunut pahemman kerran polvilleen. Nälänhätä, levottomuudet ja pakkanen alkaa kiristää ihmisten elämään ja kaiken kruunaa yhteiskunnan jakama vesi mihin on päässyt ulostebakteereita. Yritä nyt siinä sitten hommata ruokaa, vettä, polttopuuta sekä suojella perhetä ulkopuolilista kun paska valuu lahkeesta ja yrjö lentää kaaressa :tinfoil: Kunnon paskataudin saanneet tietää että raavaastakin miehestä lähtee voimat parissa päivässä saatika muutaman kuukauden heikolla ravinnolla oleeesta.

Suomen suurin juomavesivälitteinen epidemia Nokialla
Duodecim 2011;127:290
Nokian vesiepidemian aiheuttama tautitaakka osoittautui suureksi, sillä suolisto-oireista kärsineitä oli lähes seitsemän kertaa enemmän kuin hoitoon hakeutuneita.
Marraskuun lopulla vuonna 2007 Nokian jätevesilaitoksessa oli jäänyt auki jätevesi- ja talousvesiverkoston yhdistävä putki, minkä seurauksena vesijohtoverkkoon pääsi noin 450 000 litraa puhdistettua jätevettä. Seurauksena oli noin 10 000 asukkaan juomaveden pilaantuminen ja laaja vatsatautiepidemia.
Tilastojen mukaan Nokian terveyskeskukseen ja TAYS:aan hakeutui marraskuun lopun ja joulukuun 2007 aikana kaiken kaikkiaan 1 200 vatsatautipotilasta. Koska selvityksen perustuminen pelkästään hoitoon hakeutuneiden tietoihin aliarvioisi vesiepidemian aiheuttamaa tautitaakkaa, asiaa selvitettiin väestöpohjaisella kyselyllä. Väestökysely lähetettiin postitse yhteensä 2 000 asukkaalle Nokian saastuneen ja puhtaan veden alueella. Lisäksi kysely lähetettiin 1 000 Kangasalan asukkaalle, jotta kyettäisiin vertaamaan vatsatautien esiintymistä väestössä ilman vesiepidemiaa.
Tuloksista ilmeni, että yli 5 000 henkilöä sairastui Nokian saastuneen veden alueella, mikä vastasi yli puolta alueen asukkaista. Kun vatsatautiin sairastuneiden määrää verrattiin Kangasalan verrokkiväestöön, havaittiin 4 520 tautitapauksen ylimäärä. Myös Nokian puhtaan veden alueella havaittiin ylisairastuvuutta,
sillä lähes 3 300 asukasta eli 16 % puhtaan alueen väestöstä sairasti vatsataudin. Verrokkiväestöön nähden tautitapausten ylimäärä oli 1 980. Todellisuudessa suolisto-oireista kärsineitä oli siis lähes seitsemän kertaa enemmän kuin hoitoon hakeutuneita.
Lukujen perusteella kyseessä oli Suomen tähän asti suurin juomavesivälitteinen epidemia.
Lisäksi epidemian yhteydessä havaittujen mikrobien kirjo osoittautui poikkeuksellisen laajaksi, mikä on tyypillistä juomaveden ulostekontaminaatiolle.
Sairastuneiden ulostenäytteistä löytyi kampylobakteereja, norovirusta, salmonellaa, shigellaa, rotavirusta, Clostridium difficileä ja giardiaa.
Tutkimuksen tulokset korostavat väestöotoksen ja verrokkiväestön tärkeyttä selvitettäessä epidemioiden todellista tautitaakkaa.


Fri Mar 13, 2015 10:25 pm
Profile

Joined: Mon Dec 22, 2014 6:42 am
Posts: 1013
Heitetään nyt vaikka tähän ketjuun historiantutkimuksen uusimpia tuloksia: http://yle.fi/uutiset/dna-tutkimukset_o ... ja/8636536
Quote:
Tutkija Kirsten Bos korostaa, ettei taudin maantieteellisiä syntysijoja voida vielä osoittaa. Marseille oli iso kauppasatama, jonne rutto saattoi seilata laivarottien kirppujen mukana monesta eri paikasta, mutta se saattoi myös syntyä Euroopassa, Bos sanoo.
Tulokset kuitenkin vahvistavat, että kerran synnyttyään tauti piilotteli jossakin päin Eurooppaa satojen vuosien ajan. Max Planck -instituutin arkeogeneettisen osaston johtaja Johannes Krause pitää hyytävänä ajatusta, että ruttobakteeri saattoi lymyillä kotikulmilla kautta Euroopan. Isäntäeläintä tutkijat eivät vielä tiedä.
Niin Krausen kuin kanadalaisen McMastersin yliopiston evoluutiogeneetikon Hendrik Poinarin mukaan selvittämättämiä kysymyksiä on paljon: Piilotteliko rutto maaperässä vai rotissa? Miksi se puhkesi tappaviksi aalloiksi? Ja miksi se lopulta katosi eikä tullut enää koskaan takaisin?
...– Ruton kehityshistorian selvittäminen on kriittisen tärkeää, koska antibiooteille vastustuskykyiset bakteerit ovat yhä suurempi uhka. Helposti hoidettavat infektiot voivat muuttua tappaviksi, sanoo evoluutiogeneetikko Hendrik Poinar Phys.org-sivustolla.

_________________
Humusta luova kulttuuri.


Sun Jan 31, 2016 7:18 am
Profile
Display posts from previous:  Sort by  
Reply to topic   [ 3 posts ] 

Who is online

Users browsing this forum: No registered users and 1 guest


You cannot post new topics in this forum
You cannot reply to topics in this forum
You cannot edit your posts in this forum
You cannot delete your posts in this forum
You cannot post attachments in this forum

Search for:
Jump to:  
Powered by phpBB® Forum Software © phpBB Group
Designed by ST Software. ColorizeIt.